Hyvinvointialueen taloutta on tehostettava, jotta rahat riittävät tärkeisiin palveluihin. Verotaakkaa ei pidä kiristää maakuntaverolla, sillä Suomessa on jo nyt yksi maailman kireimmistä kokonaisveroasteista. Tärkeintä ei ole se, tuottaako palvelun yksityinen vai julkisen sektori vaan se, että palvelu toimii laadukkaasti ja tehokkaasti. Samalla tapaa tärkeintä ei ole se, mistä paikasta hoitoa saa, vaan ylipäänsä se, että laadukasta hoitoa saa. Siksi myös palveluverkkoa on tarkasteltava ja tarvittaessa tehtävä päätöksiä toimipaikkojen muutoksista.

Ennaltaehkäisevät ja vaikuttavat hoitomuodot säästävät resursseja pitkässä juoksussa ja vaativat siksi panostuksia. Siksi esimerkiksi neuvolat, terveystarkastukset ja seulonnat ovat erittäin järkeviä toimintoja, joista kannattaa pitää kiinni ja edelleen kehittää. Myös toimiva perusterveydenhuolto ehkäisee tarvetta vaativammalle ja kalliimmalle hoidolle.

On tärkeää, että hyvinvointialueita uudistetaan entistä vahvemmin tietoon pohjautuen. Siksi on erittäin tärkeää, että palveluiden yksikkökustannuksia avaamalla palveluita kehitetään määrätietoisesti. Yksikkökustannusten laskeminen mahdollistaa myös parhaimman palveluntuottajan valinnan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijan välillä. Vastakkainasettelua ei näiden tahojen välille tarvita, vaan kaikilla on erittäin tärkeä paikka osana laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita. Länsi-Uudellamaalla tulisi pilotoida allianssimallia, jossa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tuottavat palveluita yhteistyössä.

Palvelut pitää kilpailuttaa viisaasti ja yksityistä sektoria osallistaa palvelutuotantoon. Julkisen sektorin in-house-yhtiöt on laitettava kuriin, sillä ne vääristävät markkinaehtoista kilpailua. Jos kilpailutuksissa edellytetään palvelun kannalta epäolennaisia asioita, näkyy tämä myös korkeampana palvelun hintana ja huonompana laatuna. Hyvinvointialueella tehdään vuosittain merkittävä määrä julkisia hankintoja, ja siksi viisaammilla hankinnoilla ja kilpailutuksilla voidaan säästää merkittävästi resursseja.

Niukat resurssit pitää käyttää niin, että hoitoon pääsee mahdollisimman nopeasti. Pitkät jonot hoitoon usein pahentavat ongelmia ja kasvattavat siten myös kustannuksia. Sillä ei ole väliä, kuka palvelut tuottaa, kunhan niistä saa apua. Tavoitteena on oltava se, että jokainen voi samana päivänä saada yhteyden terveydenhuollon ammattilaiseen. 

Yksityinen sektori, uudet digitaaliset ratkaisut ja liikkuvat palvelut pitää ottaa avuksi hoitojonojen purkamisessa. Etävastaanotot ja digiklinikat helpottavat potilaan arkea ja säästävät myös alan ammattilaisten aikaa. Samalla tekoälyn kehittyminen mahdollistaa diagnoosien tekemisen ja laadukkaat etäpalvelut yhä useammassa tilanteessa. Digitaalisiin palveluihin pitää Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella panostaa merkittävästi, mutta hoitoa tulee saada jatkossakin myös paikan päällä. Usein on järkevää viedä myös palveluita ihmisen luokse liikkuvilla palveluilla.

Hyvinvointialueen ajanvarausjärjestelmä tulee korjata. Ei voi olla niin, että ajanvaraus onnistuu vain soittopyynnön jättämällä  ja sen jälkeen odottamalla takaisinsoittoa kauan aikaa. Ajanvarauksessakin pitää hyödyntää esimerkiksi tekoälyä osana hoidontarpeen arviointia. Länsi-Uudellamalla tulee ottaa käyttöön digitaalisen asioinnin alusta, jonka kautta ajanvaraukset, videovastaanotot ja muut toimenpiteet hoituvat sujuvasti.

Omalääkärimallin käyttöä Länsi-Uudellamaalla tulee laajentaa määrätietoisesti. Tavoitteena tulee olla sellainen ammatinharjoittamallii, jossa potilas voi itse valita lääkärinsä. Kun ihminen saa hoitoa tutulta lääkäriltä, on hoito laadukkaampaa ja aikaa ei mene samojen asioiden toistamiseen kerrasta toiseen. 

Taloustilanteesta huolimatta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden resurssit pitää pystyä turvaamaan. Nykytilanne on kestämätön. Esimerkiksi Espoossa koulupsykologit ja kuraattorit vastaavat keskimäärin noin 700 oppilaasta, mikä johtaa palveluiden heikkoon saatavuuteen ja pitkiin jonoihin. 

Sote-uudistuksen myötä oppilas- ja opiskelijahuolto siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle, mikä johti siihen, että alan ammattilaiset ovat nyt kauempana koulujen arjesta. Nyt pitää tehdä töitä alan ammattilaisten paremmaksi kytkemiseksi osaksi koulujen arkea. Oppilashuollon ammattilaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä koulujen muun henkilökunnan sekä esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoiden kanssa oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kuraattorille ja psykologille pitää päästä tarvittaessa nopeasti ja mielenterveyden tilaa tulisi seurata ennaltaehkäisevästi terveystarkastuksissa samalla tapaa kun muitakin terveyteen liittyviä tietoja näissä seurataan. Tällä tavoin monia ongelmia voitaisiin tunnistaa jo ennaltaehkäisevästi. On myös pidettävä huolta siitä, että piakkoin voimaan astuva terapiatakuu aidosti toteutuu tehokkaasti hyvinvointialueella.